Oikea lähetystyön ystävä

Norjalaisten rukouskokous eli bönnemöte kokoontuu kerran kahdessa viikossa ja tällä viikolla se pidettiin minun luonani asuntolassa. Olemme rukoilleet tänä talvena monta kertaa tänä talvena yhdessä herätystä Japaniin… Vieraamme Hilkka K. puhui Joh.12:sta ja minä esitin muutaman kysymyksen raamisoppaastani sen jälkeen.

23. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. 24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. 26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. 27. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. 28. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava."

Vehnänjyvän on kuoltava, että se tuottaisi hedelmää. Koko Jeesuksen elämä oli tähdännyt hänen kärsimyksensä hetkeen. Entä jos me olemme tulleet tähän hetkeen sitä varten, että saisimme kärsiä yhdessä japanilaisten kanssa ja julistaa heille evankeliumia.

                      Muuan islantilaislähetti valitti sitä, että hänen äitinsä soittaa jatkuvalla syötöllä vihaisia ja huolestuneita puheluja: ”Riskeeraatte siellä minun lastenlasteni tulevaisuuden – tulkaa heti pois!!!” Mutta koska tämä nimenomainen lähetti sattuu olemaan japanilaisen kanssa naimisissa, heidän ei tarvitse lähteä. Norjalaisten evakuointipäätös ei koske heitä. ”Minun perheeni on täällä”, totesi japanilainen rouva. ”Enkä sitä paitsi tajua ollenkaan, miksi Länsi-Japanista yleensä ketään pitäisi evakuoidakaan.”

                      Rukoilimme hartaasti ja palavasti, ettei ketään pakottaisi lähtemään, ei edes lapsiperheitä. Niin yksimielistä lähettijoukkoa harvoin näkee, siinä ei kansallisuus merkinnyt mitään. Mukana ei ollut ainuttakaan lähettiä, joka olisi ollut halukas palaamaan kotimaahansa. (Yksi norjalainen lapsiperhe tosin oli jo lähtenyt, mutta vain Hong Kongiin asti.)  

                      Samana iltana kuulin, että sukulaiset tosiaan soittelevat lähetysjärjestöihin ja vaativat niitä lähettämään kaikki Japanin lähetit kotiin. Minulla kun on niin suuri suku, niin tuli äkkiä mieleen kamala epäilys: entä jos… Kirjoitin siltä istumalta sisaruksilleni meilin:

Hei Sisarukset!

Tuli vain mieleen sellainen kamala epäilys, että entäs jos joku teistä soittaa meidän lähetykseen ja vaatii, että meidät lähetit on kutsuttava kotiin. Japanilaiset eivät kuuntele minua, jos lähden nyt Suomeen ja tulen sitten takaisin. Menetän uskottavuuteni iäksi kaikeksi. Minä en ole riskeerannut terveyttäni elämällä holtittomasti tai muuten vaarallisesti. Antakaa minun nyt riskeerata se Jeesuksen ja evankeliumin tähden. Älkää puuttuko tähän asiaan.

Olen opettanut viime lukukaudella Paavalin elämää. Näin hän sanoi, kun oli saanut profetian että hänet vangittaisiin Jerusalemissa: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto." (Apt.21:12-14)

Sisarenne Mailis

Sisar no 1 vastasi näin:

No ei kai meistä kukaan niin hölmö ole, että tekisi sellaista. Ei täällä ole annettu sellaista kuvaa, että muu alue olisi siellä vaarassa kuin ihan ydinvoimaloiden lähiympäristö.

Sisar no 2 vastasi näin:

Emme ole mielenvikaisia, emmekä käyttäydy sen mukaisesti. Mistä sait tuollaisen päähäsi? Jokainen aikuinen päättää omasta elämästään, niin myös sinä. Koeta sinäkin pysyä asialinjalla. (Jne. runsas määrä sisarellisia neuvoja)

Soitin isälle ja äidille. Ei, äiti (82v) ei ollut hetkeäkään ajatellut, että minun pitäisi tulla Suomeen. Eihän minun toki nyt pidä Japanista lähteä, kun siellä minua eniten tarvitaan. ”Tätisi kyllä ovat huolestuneita, ja puhelin soi jatkuvasti. Ystävät ja sukulaiset ovat kyselleet vointiasi ja sitä, etkö jo tule Suomeen. Olen yrittänyt puhua heille järkeä”, selitti äiti leveällä savon murteella. Ja minä vastasin: ”Luotetaan me vain siihen, että ’Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla…’”

Miten olenkaan iloinen siitä, että äiti osaa ajatella paitsi tyttärensä turvallisuutta, myös lähetystyön ja japanilaisten parasta. Siinä meillä on oikea lähetysystävä!

Mailis

Kuudes päivä katastrofin jälkeen. Muuan raamattupiiri

18.3.2011

Eilen satoi lunta suurin hiutalein. Miten kylmä lieneekään ollut ihmisillä Toohokun pakolaiskeskuksissa? 400000 ihmistä – yhtä paljon kuin Suomen evakoita sodan jälkeen – ja heidät pitäisi huoltaa tiettömien taivalten taakse. Sieltä on nyt öljy ja bensa lopussa koko alueelta. 14 vanhusta on jo kuollut noissa oloissa, luki lehdessä tänä aamuna.

Pidimme eilen eräässä kotikokouksessa raamiksen Luukkaan 21 luvusta: mitä Jeesus opettaa maailmanlopun ennusmerkeistä.

7. Jotkut kysyivät: "Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että se aika on tulossa?”(…) 9."Kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää hätääntykö. Näin täytyy ensin käydä, mutta loppu ei tule vielä silloin." 10. Ja hän jatkoi: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, 11. ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä. (…) 25. Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. 26. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. 27. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. 28. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."

Keskustelimme siitä, miten voisimme nostaa päämme pystyyn tällaisten katastrofien jälkeen? Siten, että kaikki nämä kauheat asiat ovat jonkin tulevan hyvän ennusmerkkejä: nimittäin sen että Jeesus tulee takaisin, ahdistuksemme loppuvat ja saamme nähdä rakkaan Ystävämme kasvoista kasvoihin. Olimme kaikki sitä mieltä, että Jeesuksen paluusta puhutaan aivan liian vähän luterilaisissa kirkoissamme.

                      Rukoilimme Japanin puolesta: kärsivien, kodeistaan paenneiden, omaisensa menettäneiden ihmisten puolesta ja atomivoimalan puolesta, että katastrofi saataisiin estetyksi. Rukoilimme myös, ettei lähettejä komennettaisi lähtemään pois maasta. Kaikki piiriläiset olivat sitä mieltä, että tilanne olisi ihan kauhea, jos jonkin kirkon ovella lukisi ensi pyhänä näin: ”Jumalanpalvelus peruutettu. Pastori palannut Suomeen.”

”Juuri nythän täällä tarvitaan kaikkein eniten kristillistä todistusta. Fukushima on eri asia, mutta täällä Länsi-Japanissa ei tilanne ole ollenkaan vaarallinen. Miksi siis lähteä tässä vaiheessa?” he ihmettelivät. Ja vielä: ”Meillä japanilaisilla ei ole paikkaa, mihin paeta. Meidän on pysyttävä täällä, tapahtui mitä tapahtui.”

                      Kerroin, että Fukushimassa, 40 km päässä atomivoimalasta, asuu norjalainen lähetti, japanilaisen papin vaimo. Hän on ilmoittanut kotimaahansa, että heidän kirkkonsa ovet on avattu kärsiville ihmisille – he eivät lähde sieltä minnekään.

                      Euroopassa lietsotaan paniikkimielialaa. Nauroimme kuorossa, kun kerroin, että eräästä Suomen kaupungista ovat joditabletit loppuneet, kun asukkaat pelkäävät Fukushiman reaktoreiden räjähdystä. Kyllä meitä huvittivat myös saamani sähköpostit, joissa lukee: ”Älä lähde enää ulos! On kai sinulla tarpeeksi säilykepurkkeja varastossa?”

                      Kohta soitti oppilaani raamattukoulusta ja kysyi, palaanko minä Suomeen, kuten heidän kirkkokuntansa norjalaiset lähetit ovat tehneet. Vastasin kieltävästi. Oppilaani ilahtui: sittenhän nuorten kevätleiri voidaan pitää suunnitellusti. Minä olen nimittäin pääpuhuja tuolla leirillä.

                      Eivätkö nuo nuoret tarvitse juuri nyt sitä lohdutusta, minkä Jumalan Sana voi heille antaa? Eivätkö minun raamattukoululaiseni sitä tarvitse? Me olemme rukoilleet herätystä tähän maahan vuosikymmeniä. Juuri nyt on japanilaisille annettu kuuntelevat korvat. Heiltä on hävinnyt pohja jalkojen alta. He eivät voi luottaa enää mihinkään.

Tämä on ihan toinen tilanne kuin Koben maanjäristyksen jälkeen. Tilanne on sama kuin sodan päätyttyä ja keisarin julistettua radiossa, ettei hän ole jumala. Se oli Japanin etsikkoaika. Nyt on ehkä viimeinen etsikkoaika ennen Jeesuksen paluuta. On traagista, jos lähetit pakotetaan lähtemään täältä juuri nyt. Lähtekööt ne, jotka haluavat lähteä, mutta mielestäni lähetysjärjestöjen ei pitäisi pakottaa ketään tässä tilanteessa.

Mailis

Mailiksen mietteitä Tohoku-Kantoo maanjäristyksen jälkeen 1.

Muistin tänään uutisia kuunnellessani runon, jonka kirjoitin keväällä 1986, Tsernobylin onnettomuuden jälkeen täällä Japanissa:

Sataa - täälläkin sataa

atomisadetta

pitkästä aikaa.     

Tuntuu että tämä pieni runo on taas ajankohtainen. Olen palannut kolmen päivän työmatkalta Japanin meren rannalta. Asun Kobessa, joka on yhtä kaukana atomivoimaloista kuin Rovaniemi on Helsingistä. Minulla ei siis itse asiassa ole mitään hätää. Ja vaikka olisikin, niin paikkani on nyt täällä. Jos vain voin vaikuttaa siihen, että edes yksi japanilainen oppii tuntemaan Jeesuksen, niin se riittää minulle syyksi Japanissa olemiseen.

Rukoilimme sunnuntaina kirkossa, että japanilaiset voisivat kuulla elävän Jumalan puheen kaiken kaaoksen keskellä. Mammona-jumala on nyt pettänyt uskovaisensa, joita on Japanissa paljon. Kaikki tajuavat kipeän selvästi, että elämän aikana kootut talot ja tavarat voivat hävitä viidessä minuutissa kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Jumalan kiitos, maailmankaikkeudessa on Eräs, joka ei järky eikä muutu. Itsukushimi fukaki, tomo naru Yesu yo, kuten Japanin kuuluisimmassa virressä lauletaan: ”Ystäväni Jeesus, sinä joka olet täynnä hyvyyttä ja armoa…” Se on totta – Jeesus on yhä hyvä ja hän on yhä täynnä armoa tätäkin kansakuntaa kohtaan. Tahtoisi olla sen ystävä.

Kuinka moni ihminen on näiden viiden päivän aikana huutanut Jeesusta avukseen, sitä me emme tiedä. Japanissa on miljoona kristittyä, mikä tarkoittaa, että 20000 arvioidun kuolonuhrin keskuudessa heitä on ollut parisen sataa. Tai ehkä sentään vain muutamia kymmeniä, koska useimmat kuolonuhrit asuivat maalla. (”Maalla” tarkoittaa Japanissa paikkaa, jossa on vähemmän kuin miljoona asukasta.) Nuo sisaret ja veljet Jeesus kutsui luokseen tämän katastrofin kautta.

Melkein puoli miljoonaa ihmistä elää nyt kouluilla ja muissa ”pakolaiskeskuksissa” - paikoissa, jonne ei välttämättä ole enää edes tietä. He ovat menettäneet kotinsa tai joutuneet lähtemään atomisäteilyä pakoon. Monet heistä ovat eläneet neljä päivää ilman sähköä, lämpöä, lääkkeitä, hyvin vähällä ruualla ja vedellä, surkeissa saniteettioloissa. Ensi yönä siellä päin on pakkasta ja lumisade. Rukoilkaa, että apu ehtisi pian perille. Rukoilkaa, että niissäkin keskuksissa olisi ihmisiä, jotka huutaisivat avuksi Jeesuksen nimeä ja opettaisivat muutkin sitä huutamaan.

Erään mielipidetiedustelun mukaan kokonaista 4 miljoonaa japanilaista pitää kristinuskoa parhaana uskontona. Nämä ovat niitä, jotka ovat olleet kristittyjen kanssa tekemisissä, mutta eivät ole halunneet jostain syystä ottaa kastetta. Rukoilkaa, että Jeesus saisi nyt kutsua heitä yhteyteensä ja Sanansa kuuloon. Sitten ovat vielä ne lukemattomat japanilaiset, jotka on kastettu, mutta sen jälkeen hävinneet maailman turuille. Jospa he löytäisivät nyt tiensä takaisin kirkkoon, sen Ystävän luo, joka ei ole heitä koskaan unohtanut. Jeesus on ainoa Jumala koko maailmankaikkeudessa, joka tietää omasta kokemuksesta, mitä kärsimys on. Siksi hän voi myös ymmärtää kärsivää, joka häneltä apua huutaa.

Vielä yksi rukousaihe: olen kirjoittanut pienen kommentaarin Jobin kirjaan ja se on käännetty japaniksi (”Ja Herra otti”, Perussanoma). Selitän siinä, mitä tekemistä Jumalalla on ihmiskunnan kärsimyksen kanssa. Uskon, että kirjallani olisi paljonkin sanomista japanilaisille juuri tässä tilanteessa. Rukoilkaa, että se kirja saataisiin nyt julkaistuksi ja japanilaisten käteen!